tiistai 16. syyskuuta 2014

Kaunis Venla

Oi Venla, Venla. 
Kaunis Venla. 

Miksi sinun piti lähteä? 
Miksi sinut vietiin luotani? 
Vaikka kuuluimme yhteen, vaikka olimme toisillemme luodut. 

Olit kanssani kauan. Pitkän ajan.
Joku väittäisi muuta, joku väittäisi näiden kuukauksien olevan lyhyitä. Ajan menneen nopeasti. 
Sinun kanssasi se menikin nopeasti.
Sinun kanssasi jokainen minuutti merkitsi enemmän.

Kun ensimmäisen kerran näin sinut, en edes tuntenut nimeäsi.
En ymmärtänyt sinua.
En tiennyt sinusta mitään.
Olit mukanani, mutta toisinaan tuntui, että olisit vain ylimääräinen pyörä.
Emmekä aina olleet asioista yhtä mieltä.

Mutta aina tiesin, että oli kohtalomme olla yhdessä.

Vasta myöhemmin, kun jo tunsin nimesi
Osasin arvostaa sinua
Vasta myöhemmin, kun tunsin kykysi
Osasin ihailla sinua

Oli hetkiä jolloin vihasin sinua, jolloin halusin sinut pois luotani
ja olen niistä syvästi pahoillani.

Oli hetkiä jolloin olit kuin paino jalassani,
estäen minua juoksemasta kovempaa.

Mutta oli hetkiä jolloin juoksin
vain sinun vuoksesi.
Jolloin kannoin sinua

Olit aina mukanani
Nukuit vierelläni
Olit mukana taisteluissani
Voitimme ne yhdessä

Mutta emme enää.
Kohtaloni muuttui.
Ja kanssani on nyt joku toinen.

Oi Venla,
Sinut muistan

Ase 6****2
Olkoon tuleva kantajasi sinulle yhtä hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti