En ole mitään

Puhuimme aiemmin siitä, mitä minä olen, erikoista vai normaalia.

On totta, että taisimme ohittaa tuota aihetta keskustellessamme ennen.

Kertoisitko mielipiteesi asiasta?

Mielipiteeni asiasta? Siitä mikä sinä olet?

Aivan.

Hmmm... Katso tuota metsää. Kerro mitä näet?

Mitä näen? Näen.. Puita. Eri puulajeja. Sekä pienempää kasvillisuutta.

Aivan. Puulajeja. Kun mies menee metsään hakeakseen itselleen puuta, hän kaataa itselleen puun joka sopii hänen käyttötarkoituksiinsa. Jos hän aikoo tehdä laivan, hän tarvitsee ison lujan puun. Jos hän tekee itselleen jousen, puulla pitää olla muita ominaisuuksia, eikö totta?

Aivan näin.

Eri puulajeilla on erilaisia ominaisuuksia, mutta myös puulajin sisällä on vaihtelua riippuen puun kasvupaikasta sekä muista olosuhteista.

Totta.

Mutta vaihtelu on pientä. Jos mies etsii itselleen puuta, josta rakentaa itselleen laivaa, hän etsii metsästä tiettyä puulajia. Oikeaa lajia olevista puista kelpaavat suurin osa käyttötarkoitukseen. On joitain, jotka eivät kelpaa, esimerkiksi jos puu on kasvanut kieroon. Jos mies tekee laivaa jollekin suurmiehelle, kenties kuninkaalle, hänen on valittava puunsa tarkemmin, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen. Mutta kuitenkin, riippuen metsän koosta, hänellä on runsaasti valinnan varaa. Metsät ovat täynnä puita, jotka ovat ominaisuuksiltaan riittävän hyviä hänen tarkoituksiinsa. Sinä kysyt mikä sinä olet? Minä vastaan, että olet yksi näistä puista,

Mitä tarkoitat tuolla?

Olet yksi henkilö tässä valtavassa ihmiskeskittymässä, jossa elämme. Merkityksetön ja helposti korvattavissa. Et mitään erityistä.

Oletko tosissasi?

Kaipaako mies yhtä puuta suuressa metsässä?

Ei... Mutta....

....

Mutta onhan minulla ominaisuuksia joita muilla ei ole.

Mieti tarkaan. Onko sinulla niitä? On totta, että kaikki ihmiset ovat hieman erilaisia, mutta onko ero niin suuri? Kenties olet oikeamielisempi ja rohkeampi kuin muut? Mutta on lukuisia ihmisiä jotka ovat yhtä oikeamielisiä kuin meistä oikeamielisin, jotka ovat yhtä rohkeita kuin rohkein meistä. Ja jos laajennat piiriäsi hiemankin, törmäät ihmisiin, jotka ovat oikeamielisyydessään ja rohkeudessaan yhtä hyviä kuin sinä. Jos menee isoon metsään, huomaa, että on olemassa useita puita, jotka ovat samankaltaisia kuin suurin ja mahtavin puu pienessä metsässä. Puu, jota oltiin aikaisemmin ihailtu, ei olekaan mikään erikoinen. Vai väitätkö ettei näin ole?

... En. On totta, että tutustuessani uusiin henkilöihin, olen törmännyt yhä useampaan henkilöön, joka jakaa kanssani tietyt ominaisuudet, josta olen ennen ollut ylpeä itsessäni. Ja vaikkei täysin samanlaista olekaan, ei tarvitse mennä kauas kun jo huomaan, että löytyy saman tason piirteitä kuin painavimmat piirteet itsestäni.

Aivan.

Eikö minussa muka ole mitään erityistä? Minun on vaikea hyväksyä sitä.

Se on normaalia. Ihmismieli yrittää luoda itsestään tärkeää, luoda merkityksen olemassaololleen. Mutta jos ajattelen asiaa järkevästi, ymmärrät, että maailmassa on niin paljon ihmisiä, että yksittäisen ihmisen on mahdotonta olla mitään erityistä. Pelkästään alueella, jolla asut on enemmän ihmisiä kuin voit käsittää. Ihmisten järjetön lukumäärä on mitätöinyt ihmisen merkityksen.

Mutta olenhan merkityksellinen ihmisille, jotka ovat lähimmäisiäni.

Tarkastellaanpas hieman tätä tilannetta. Olet toki merkityksellinen heille, mutta vain koska olet olemassa. Jos sinua ei olisi koskaan ollut, olisiko sinulla merkitystä?

Ei kai.

Ei tietystikään. Onko nuorimmalla veljelläsi sinulle merkitystä? Ei, koska häntä ei ole olemassa. Olisiko mikään erilaista jos hän olisi olemassa?

Ei varmaan. Pieniä eroja olisi, mutta pääpiirteittäin elämäni olisi sama. Tarkoittaako tuo, että elämälläni ei ole merkitystä? Mikään ei olisi eri tavalla jos en olisi koskaan syntynyt?

Aivan. Pieniä eroja, mutta pääpiirteet olisivat samat.

Mutta koska olen olemassa, onhan minulla silloin merkitystä. Ihmiset ainakin surisivat jos kuolisin.

Surisivat, totta. Mutta he tulevat joka tapauksessa suremaan.

Mitä tarkoitat?

Sinä tulet kuolemaan. Kun se hetki koittaa, ihmiset surevat. Sillä vain ei ole merkitystä tapahtuuko sureminen nyt vai vuosikymmenien päästä. On toki mahdollista, että toisista ihmisistä erkanet hiljalleen, niin etteivät he enää kuolemasi hetkellä sure sinua. Mutta silloin suru tapahtuu pitkällä aikavälillä, kuolet heidän mielissään hiljalleen aiheuttaen surua, vaikkeivat he sitä käsitäkkään. Joka tapauksessa suru on yhtä voimakas, toisaalla se vain tapahtuu ohuempana, vuosien saatossa, kun taas toisessa tilanteessa vahvana ja hetkessä.

Paitsi jos he kuolevat ennen minua.

Niin. Mutta silloin suru kaatuu sinulle.

Onko kukaan ihminen merkityksellinen tai erityinen?

Kenties. Suuret kuninkaat ja tiedemiehet ovat merkityksellisiä. He, jotka saavat jotain suurta aikaiseksi, niin hyvässä kuin pahassa.

Jos minusta tulisi suuri tiedemies tai kuningas ja minusta kerrottaisiin tarinoita tuleville sukupolville, tulisiko minustakin merkityksellinen? Voiko merkityksettömästä ihmisestä tulla merkityksellinen?

Jotkut uskovat kohtaloon. Minä en tiedä mikä on totta. Mutta sitä voit itse pohtia ja kenties jopa päättää: Voisiko sinusta tulla mitään merkittävää?