Täydellinen ihminen

”Mikä painaa mieltäsi hyvä ystävä?”

”On eräs asia jota olen pohtinut jo pidemmän aikaa. Kuinka olla täydellinen ihminen? Tiedätkö siihen vastausta?”

”Hmmm… Minkä takia sinä pohdit sellaista? Onko sinulla jokin erityinen syy siihen?”

”Jos elän, haluan olla niin hyvä kuin mahdollista. En halua, että minun takia tapahtuu mitään pahaa. Etten tuottaisi mitään pahaa, minun täytyy olla täydellisen hyvä. Kerro siis, kuinka minusta voisi tulla täydellisen hyvä ihminen.”

”En tiedä vastausta tuohon. Ei se liene edes mahdollista. Vain jumala voi olla täydellinen.”

”On totta, että on inhimillistä olla epätäydellinen. Mutta haluaisin olla niin täydellinen ihminen kuin mahdollista. Älä käsitä minua väärin. Tietystikään en yritä korottaa itseäni jumalaksi. Tahdon vain olla hyvä.”

”Jaa. Kerro siis, minkä takia haluat olla täydellisen hyvä? Etkö ole tarpeeksi hyvä ihminen tuollaisena kuin olet?”

”On toki totta, että olen parempi ihminen kuin useat muut, mutta aina on parantamisen varaa. Mitä taas tulee kysymykseesi, minkä takia haluan olla täydellisen hyvä, vastaan, että haluan olla täydellisen hyvä, sillä haluan, ettei minun takiani tapahdu mitään pahaa. Toinen syy on se, että tahdon olla jotain erityistä. Jos olen tavallinen ihminen, olen vain yksi sadoista tuhansista, eli en mitään.”

”Ymmärrän. Eli haluat olla hyvä, että olisit jotain erityistä.”

”Aivan.”

”Mutta onko tuo halu paha asia? Eikö halu olla jotain erityistä, ole itsekäs toive? Vaikka olisitkin hyvä ihminen teoiltasi, tuhoaako tahtosi olla hyvä, teon hyvyyden? Jos olet hyvä vain itsekkäistä syistä?”

”Sitä en tiedä. Se onkin ongelmani. En tiedä, autanko ystävää pulassa sen takia, että olen hyvä, vai sen takia, että haluan olla hyvä.”

”Siihen en osaa vastata. Jos et itse löydä vastausta siihen, tuskin kukaan löytää.”

”No entä kumpi on tärkeämpää, itse teko, vai ajatus?”

”Yleensähän sanotaan, että ajatus on tärkein.”

”Mutta eihän pelkällä ajatuksella saada mitään aikaiseksi. Köyhät eivät hyödy siitä, että Tahdon auttaa heitä, vaan siitä että Autan heitä.”

”Tarkoittaako tuo sitä, että teot olisivat tärkeämpiä?”

”Mutta mitä jos teen hyvän teon vain, että hyötyisin siitä myöhemmin itse? Eihän maailma toimi jos ihmiset toimivat pelkästään itsekkäin perustein. Mutta se ei myöskään toimi, jos ihmiset ovat hyväntahtoisia, mutta kykenemättömiä toimimaan sen mukaan. Kumpi on siis tärkeämpää, hyvä teko vai hyvä tahto?”

”Tuohon en osaa vastata. Kysyt liian vaikeita ystävä hyvä.”

”Älä hätäile, et suinkaan ole ensimmäinen joka ei ole osannut vastata tuohon.”

”Niin. Mutta onko teko kuitenkaan paha, vaikka sillä olisi jossain määrin itsekkäät tarkoitusperät? En nyt tarkoita pahoja ihmisiä, vaan sinua. Vaikka sinulla onkin teon syynä halu olla hyvä, niin tarkoittaako se heti sitä, että teko olisi paha? Kyse on kuitenkin sinusta. Et ole paha ihminen. Ja onko pieni toive itsensä kohottamisesta tuomittavaa?”

”Ehkei itsekkään toiveen aiheuttama hyvä teko ole suoraan paha. Riippuu varmasti siitä, onko itsekäs toive millä tasolla paha.”

”Niinpä. Eikä se, että toivoo olevansa erikoinen ole paha asia.”

”Niinkö se on?”

”Näin itse pohdin.”

”En oikein tiedä. En ole vakuuttunut. En sano ettäkö olisin paha, mutta epäilen omaa hyvyyttäni. Mitä tulee toiseen kysymykseesi: Minun mielestä on tuomittavaa tehdä jotain itsensä kohottamisen takia.”

”Minkä takia? Eikö ole aivan luonnollista toivoa olevansa arvostettu?”

”Tietysti on. Luonnollista, mutta onko se oikein toivoa niin? Arvostettu ihminen eli parempi kuin muut. Siinä korottaa itsensä muiden yläpuolelle. Mutta ihminen ei ole täydellisen hyvä olento. Ja se on juuri se mihin pyrin. Täydelliseen hyvyyteen.”

”Vai niin. Mutta siitä huolimatta sanon: Vaikka itse epäiletkin omaa hyvyyttäsi, niin minä olen vakuuttunut siitä, että olet hyvä ihminen. Olen tuntenut sinut jo vuosia. Aina olet uurastanut tehdäksesi hyvää ja koskaan en muista että olisit tehnyt jotain pahaa.”

”Totta. Mutta toisinaan olen kyvytön tekemään hyvää.”

”Miksi näin?”

”Toisinaan on hetkiä jolloin tiedän, että voisin auttaa toista, mutten kykene. Itsekkäät haluni ohjaavat minut tekemään omia mielitekojani sen sijaan, että auttaisin toista.”

”Olet aivan väärässä. Sinähän autat toisia ja teet paljon töitä toisten vuoksi.”

”Mutta voisin tehdä enemmänkin.”

”Se olisi liikaa vaadittu. Teet jo valmiiksi niin paljon. Minkä takia juuri sinun on uhrauduttava?”

”Aina joskus jonkun on pakko uhrauduttava, että saataisiin yhteisöä hyödyttäviä tuloksia. On aikoja jolloin kukaan ei halua uhrautua. Silloin minun pitää uhrautua. Yksilön kärsimys jää yhteisön hyödyn varjoon.”

”Mutta minkä takia juuri sinun? Miksei joku muu voisi tehdä sitä?”

”Kuten sanoin: Jos kukaan muu ei halua tehdä sitä on minun tehtävä se. Sillä jonkun on uhrauduttava ja jos kukaan muu ei sitä tee, minun täytyy.”

”Mutta se ei ole oikeudenmukaista.”

”Ei se välttämättä aina olekaan. Mutta olisi suurempi vääryys jos kukaan ei tekisi sitä. Sen takia Minä teen sen. Koska haluan olla hyvä.”

”Ymmärrän kyllä mitä tahdot sanoa, mutta kuten jo kysyin: Minkä takia juuri Sinun täytyy uhrautua?”

”Koska kukaan muu ei uhraudu, ystäväni, sen takia.”

”Hmmm.”

”Mutta mitä jos nautin siitä ajatuksesta, että minä olen hyvä? Minä olen hyvä, minä uhraudun, minä autan muita.”

”Onko väärin tuntea iloa siitä?

”Mutta jos ajattelen, että olen parempi kuin he koska teen näin.”

”Ymmärrän ongelmasi. On helppoa ajatella olevansa parempi kuin muut, varsinkin tämänkaltaisessa asiassa.”

”Mutta ei ole hyvä arvioida itseään muihin. Verrata toinen toisemme paremmuutta.”

”Myönnän, että sitä pitäisi pyrkiä välttämään.”

”Entä mitä sanot tapauksesta missä en voi auttaa, koska en kykene siihen? Joku tarvitsee senkaltaista apua jota en itse kykene antamaan johtuen taidoistani, asemastani tai kyvyttömyydestä.”

”Ei semmoisesta sinua voi syyttää jos et kykene auttamaan.”

”Ei kukaan minua syytäkään, mutta tässä pääsemme takaisin siihen mitä sanoin aiemmin: Hyvä tahto ei auta ketään. Silloin olen kykenemätön tekemään hyvää.”

”Joskus pelkkä hyvä tahto voi ilahduttaa toista.”

”Mutta mitä jos toinen ei tiedä tästä hyvästä tahdosta?”

”Mitä tarkoitat tuolla?”

”Jos toinen ei tiedä, että yritän auttaa toista. Jos en pysty auttamaan häntä, eikö ole väärin ilmoittaa kuitenkin yrittävänsä, vaikka tulosta ei tulisi?”

”Minkä takia se olisi väärin?”

”Jos minulla ei ole mitään mikä auttaisi henkilöä, minkä takia kertoisin siitä hänelle. Eikö se ole vain oman aseman korottamista. Kuin sanoisi: Minä olen hyvä ihminen, haluan auttaa sinua, mutten kykene.”

”Olisiko se silloin pahaa?”

”Emmekö todenneet, että tahto itsensä korottaminen ei ole hyvää? Mutta kuitenkaan en ole varma tästä. Sillä kuten sanoit, hyvä tahto saattaa ilahduttaa toista.”

”Niin. Eli onko se silloin hyvää vai pahaa?”

”En tiedä. Se riippuu varmasti ihmisestä ja tavasta jolla asia mainitaan. On pohdittava ilahtuuko toinen tästä tiedosta ja on ilmoitettava asia niin, ettei korosta itseään.”

”Kuulostaa hankalalta.”

”Sitä se onkin.”

”Mutta yhä sanon sen: Olet hyvä ihminen. Vaikket aina olekaan kyvykäs tekemään hyvää, se ei tee sinusta vähemmän hyvää kuin olet. Eikä ainakaan pahaa ihmistä. Päinvastoin, joskus minusta tuntuu, että olet liian hyvä tähän maailmaan”

”Miksi sanot noin?”

”Haluat auttaa muita jopa siinä määrin, että toisinaan meinaat romahtaa taakkasi alle. Olet ystävällinen. Teet aina kaikkesi ilahduttaaksesi muita.”

”Se johtuu vain siitä, että maailma on ollut niin hyvä minulle. Maailma on tehnyt minusta hyvän. En tullut itsestään hyväksi.”

”Ei, vaan tuo ajatuksesi tulee vain sinusta itsestäsi. Sinä osaat arvostaa sitä mitä sinulla on. Et haikaile suuruuksia, vaan olet iloinen tilanteessa kuin tilanteessa, kävi miten kävi.”

”Kuten jo sanoin. Se johtuu siitä, että tämä hyvä maailma on tehnyt minusta hyvän.”

”Maailma on tehnyt sinusta hyvän, eli Sinä olet hyvä.”

”Uskotko näin?”

”Totisesti.”

”……..Kiitos.”

”Sanoin vain totuuden. ”

”Lähden nyt, mutta näemme myöhemmin.”

”Näkemiin.”