Sydämen ja järjen ääni

Tervehdys

Mikä vaivaa mieltäsi tänään?

Mistä tiedät että pohdin jotakin?

Tunnen sinut. Tiedän sinut. Tulit luokseni, sillä tarvitset minua.

Olet viisas ihminen. Sinun kanssasi voin keskustella tärkeistä asioista.

Tietysti. Aina. Mutta kerro. Mikä vaivaa mieltäsi tänään?

Pohdin sydämen ja järjen ääntä. Kumpi niistä on vahvempi? Kumpi niistä on tärkeämpi? Kumpaa niistä pitäisi kuunnella?

Mitä tarkoittavat sydämen ja järjen äänet?

Luulen että tiedät jo. Sydämen ääni on sisäinen äänesi, joka tahtoo tehdä asioita ilman, että niillä olisi järjellistä perustelua. Se on vain tunne. Et tiedä minkä takia näin tekisit, mutta haluat tehdä niin. Järjen ääni on taas rationaalista ajattelua, joka näkee hyödyn ja haitan ja punnitsee ne ja näkee lopputuloksen. Järjen ääni kertoo mitä kannattaa tehdä ja mikä on parempi jättää tekemättä. Ymmärräthän?

Toki. Ja kysyt nyt kumpaa näistä äänistä pitäisi kuunnella... Eikö usein sanota, että sydäntään tulee kuunnella. Suurmiehetkin ovat sanoneet, että miehen kannattaa seurata intuitiotaan, toimia vaikkei teolle löytyisi järjellistä perustelua.

Tosi on. Mutta sydän voi olla joskus sokea. Tällöin se voi ohjata sinut harhaan, ei onneen.

Tarkoitatko siis, että olet kyseistä ajatusta vastaan? Että ihmisen tulisi kuunnella järkensä ääntä ohi sydämensä äänen?

En tiedä. Usein olen tehnyt asioita sydäntäni kuunnellen ja harvoin olen mitään katunut. Mutta kuitenkin... Mihin sydämen ääni läheisesti liittyy on rakkaus. Ja usein on sydämeni sanonut minulle sanoja, mutta järkeni on torjunut sanat ja tiedän, että olen tehnyt oikean ratkaisun.

Sitä et voi tietää, sillä olet ainoastaan nähnyt mitä toisen tien päästä löytyy. Toinen tie on sinulle yhä tuntematon.

Olet oikeassa. Mutta mitä sanot tarinasta miehestä, joka rakastuttuaan naiseen paloi tämän polttavassa sylissä. Nainen oli katala ja huijasi miestä ja anasti tämän omaisuuden. Mies siis kadotti omaisuutensa ja aiheutti vanhemmilleen sekä itsellee suurta häpeää vain sen takia, että hän seurasi sydämensä ääntä eikä järjen ääntä.

Olen kuullut tarinan josta puhut. Mutta se on vain tarina.

Tarinoissa piilee aina totuus. Mutta minulla on kokemusta tästä, vaikka se onkin kaukana tarinan surullisuudesta. Sydämeni ohjasi minut kerran kohti erästä naista. Järkeni taas tiesi, että sydämeni oli tuolloin sokea. Siitä ei ollut epäilystäkään. Tuskin edes tunsin häntä. Jos olisin seurannut sydäntäni, olisin varmasti kulkenut harhaan. Näin uskon.

Mutta kaikesta tästä huolimatta olet yhä sitä mieltä, että sydämen ääntä on tärkeää kuunnella. Olenko oikeassa?

Olet. Kaikesta tästä huolimatta kuuntelen sydäntäni ja olen kokenut paljon siitä syystä, että olen seurannut sydäntäni, enkä ole jäännyt pohtimaan järjellistä perustelua teolleni.

Onko silloin kyseessä ollut sydämen ääni liittyen rakkauteen?

Ei. Kyseiset asiat jotka olen tehnyt, ovat olleet päätöksiä aivan muista asioista. Ilman syytä olen seurannut pelkkää tunnetta ja tehnyt jotain, jotakin. Mutta nämä asiat eivät ole liittyneet naisiin tai rakkauteen vaan veljeyteen ja kertomuksiin, legendoihin.

Ymmärrän. Entä olisiko mahdollista olla tasapainossa sydämen sekä järjen äänen kanssa?

Olen yrittänyt sitäkin. Usein se toimiikin. Mutta ei aina. Toisinaan järki sanoo ei kun taas sydän sanoo kyllä. Ja se on häirinnyt minua jo kauan. Enkä tiedä miten minun tulisi toimia.

Valitettavasti en osaa neuvoa sinua tässä.

Ehkä minun pitäisi seurata sydämeni ääntä. Jos löydän oikean tien, hyvä. Jos astun harhaan voin aina palata takaisin.

Takaisin palaaminen ei ole aina helppoa. Tai edes mahdollista.

Valitettavasti olet oikeassa.

Lisäksi sinä pelkäät.

Niin pelkäänkin. Pelkään astuvani harhaan.

Älä pelkää. Koskaan ei mitään pahaa ole tapahtuva sinulle vaikka astuisitkin harhaan. Se on oikeammin kasvamista. Ja elämistä.

Entä jos pelkään myös muiden puolesta kuin itseni?

Entä jos sinun on mahdollista ohjata muita ihmisiä oikealle polulle jos vain uskoltaudut astua eteenpäin.

Niin. Mahdollista ohjata muita ihmisiä oikealle polulle... Tai harhaan.