Kunniansa myyneet

”Mikä on vastauksenne?”, heidän johtajansa huutaa.

Kirotut kunniattomat äpärät! Huomaan väriseväni vihasta. Tämä päivä ei Voinut päättyä näin!

Eilen kaikki oli vielä näyttänyt lupaavalta. Viidestä kisasta olin voittanut neljä, tarvitsin vain yhden voiton saavuttaakseni aikuisuuden. Päivä oli alkanut kaksinkamppailulla. Olin ollut varma kyvyistäni, mutta vastustajani oli nopeampi kuin minä; niukasti hän ehti osua minuun katanallaan ennen kuin sain terän väistettyä. Niukasti tai ei, kamppailu päätetään ensimmäisestä osumasta poikki ja vaikkei olisikaan näin, terä oli osunut päähäni. Taistelimme tylsillä terillä, mutta osuma oli siitä huolimatta niin kova, että pystyin hetkeen hädin tuskin seisomaan suorassa.

Seuraava koitos oli ollut runoudesta. Siinäkään en onnistunut, kenties päässäni jomottava haava oli osasyynä siihen, mutta tein erään perustavanlaatuisen virheen, joka takia tuotokseni hylättiin suoraan. Hovikäyttäytymisen kokeessa hävisin toiselle kisaajalle. Puolenpäivän aikaan sain haavaani hoitoa ja koin kykenemään jatkamaan kisoja täydellä kunnolla. Mutta ei! Pelissä Shogia hävisin jälleen enkä voi kuin hämmästellä kuinka huonosti pelasinkaan. Jousiammunnassa en pärjännyt, en tosin suuria odottanutkaan. En ole koskaan ollut erityisen hyvä ampumaan jousella.

Päivän kuudesta pelistä olin hävinnyt viisi, olin jo hermostunut. Viimeisenä oli metsästys, siinä minun olisi onnistuttava. Tarvitsisi vain hakea erään vesieläimen munia kolme kappaletta. Lähdimme metsään neljän toverini kanssa, vesieläimet pesivät ryhmissä, joten oli lähes yhtä todennäköistä löytää kaikille munia kuin vain yhdelle. Lisäksi kaksi meistä oli jo voittanut viidessä lajissa, mikä tarkoitti, että heistä tulisi aikuisia; viidennen voiton jälkeiset kisat olivat lähinnä muodollisia.

Löysimmekin näiden eläimien pesän ja saimme napattua riittävän määrän munia. Ilta oli hämärtymässä, ehtisimme hyvin kävellä takaisin kaupunkiin ennen kuin meille annettu aika loppuisi.

Kunnes nämä Kunniattomat Roninit olivat pysäyttäneet meidät! Röyhkeästi, vaatien munien luovuttamista; tai kuolemista. Alistumaan häpeään ja palaamaan kotiimme lapsina joina lähdimme.

”Noh, mikä kestää!?”, yksi rotista kysyy.

Vilkaisen Hida Koshimaa, väkivahvaa toveriani ravun klaanista. Näen vihan myös hänen kasvoiltaan. Munien saamisesta takaisin kaupunkiin riippuu myös hänen aikuistumisensa. Mutta olkoon miten vain, heitä on viisitoista ja meitä vain viisi. Heillä on jouset mukanaan, jos hyökkäisimme, he ehtisivät ampua kertaalleen ennen kuin olisimme heidän luonaan. Voittaminen taistelussa näyttää toivottomalta. Sitä paitsi kahdelle meistä munat olivat merkityksettömiä, he ovat julistamista vaille aikuisia.

Rotat huusivat uudestaan. He haluavat vastauksemme jo. Suljen silmäni ja puristan käteni nyrkkiin. Vaikka kuinka mietin, en näe muuta vaihtoehtoa.

”Emme voi voittaa heitä... Antakaamme munat heille, muuten kuolemme”, sanon hiljaisella äänellä.

Palaamme kaupunkiin puhumatta sanaakaan. Häpeä painoi mieltäni, neljä ensimmäistä kisaa olin jokaisen voittanut. Tänään... Olin ainoastaan hävinnyt. Kuinka voisin kohdata isäni tämän jälkeen?

Harakiri saattaisi pelastaa minut häpeältä...

Kaupunkiin tullessamme huomaamme muilla kilpailijoilla saman tilanteen kuin meillä. Yhdelläkään heistä ei ole ainuttakaan munaa. Ennen kuin ehdimme kysellä mitä tapahtui, paikalle saapuu Bayushi Sugai, sama Skorpionin klaanin jäsen jonka tapasimme eilen. Hän kantaa mukanaan kolmea vesieläimen munaa.

Tuo Rotta! Hän oli se, joka oli palkannut roninit estämään kilpailijoita! Vain joku Skorpionin klaanista voisi vajota niin alas. Nuo Kunniattomat äpärät!

Yritän hillitä itseni parhaani mukaan. Minulla ei ole todisteita häntä vastaan ja muistan yhä kuinka hän surmasi hetkessä Shikon, erään klaanini jäsenen, kaksintaistelussa. Olimme löytäneet Sugain lähellä paikkaa jossa mäyrän klaanin edustajat oli surmattu. Oikeudenkäynnissä Shiko oli syyttänyt murhasta Sugaita, joka oli haastanut toisen kaksintaisteluun. Myös Koshima oli saannut osansa, hän ei hyväksynyt tuomarin päätöstä päästää Sugain kuin koira veräjästä ja oli nimittänyt tätä rotaksi, mikä hän on. Ilman munkkiystävämme Tatun taikoja Koshima ei olisi voinut osallistua tämän päivän kisoihin.

Uskon olevani parempi taistelemaan kuin Koshima, mutta Sugain nopeus on silti ylitsepääsemätön.

Aikuistumisseremonian alkaessa katson Koshiman kanssa katkerana aikuisuuden ansainneiden matkaa. Häpeä painaa mieltäni; Sekä ikuinen viha Sugaita kohtaan.